Valokylän Melankolia

Sukutaulu & jälkeläiset

isälinja Sotamaalauksen Sydäntalvihauta - Kuninkaansurmaaja (2) 
emälinja Kaislarannan Suruton - Suruviesti (2)

s.23.10.22 t. Hautavaaran Anhedonia orista Liljan Unikuva
s.00.00.00 t/0. Jälkeläisen nimi orista

Päiväkirja

31. lokakuuta 2022, kirjoittanut omistaja 

Lähdimme lähinnä kokeilumielessä testaamaan Muusan ja Donnan kanssa elämämme ensimmäisiä Cup-kisoja kenttäratsastuksen merkeissä. En ollut valmistaunut edes sijoittumaan, halusin vain nähdä, mitenkä tammat osaisivat suhtautua niinkin monen osallistujan keskellä. Muusahan toki täytti odotukseni täysin, tammaahan ei niin vain kisapaikoilla mikään järkytäkään. Lämmittelyissä sillä tuntui toisaalta olevan turhankin kiire (kerrankin..), mutta onneksi luotin itseeni ja ratsuuni sen verran, että tiesin sen rauhoittuvan varsinaisen kokeen ajaksi. Kukapa nyt haluaisi juosta kymmenen muun kanssa samaan aikaan.

Suoriuduimme suorastaan loistavasti koulukokeesta, mitä nyt neljänsinä muiden joukossa. Muusa esiintyi tuomareille kuin tekisi tätä päivittäin, eikä edes kentän reunalle vahingossa juossut koira tamma hätkäyttänyt. Rataestekokeen onnistuin itse viemään täysin päin mäntyjä emmekä päässeet edes top 30:een. Kisapaikoilla yleensä niin teräshermoisella Muusalla alkoi palaa käämi ja pahasti ja meno näytti enemmänkin siltä, että emme ole koskaan nähneet esteitä ennen. Tyttörukka Melankolia kuitenkin pisti taas parastaan maastoesteradalla ja pääsimme kuin pääsimmekin melkein ensimmäisiksi.

Lopullisesti sijoituimme neljänsiksi ja saimme kotiinvietäväksi 3000v€, enkä olisi voinut olla Muusasta yhtään ylpeämpi. Väsynyt tamma ei jaksanut edes kiukutella loppureissun ajan ja kotona se pääsikin sitten viettämään vapaaviikon kevyemmissä hommissa ennen varsinaisen kisakautensa aloittamista. Hullu vie hevosensa heti ensimmäisenä kisaamaan cup-tapahtumiin, mutta minkäs voit. Onneksi on hullu hevonenkin.

02. marraskuuta 2022, kirjoittanut omistaja

Muusan kisakauden aloitus olikin huomattavasti tarkoitettua myöhemmin. Päivä koitti kuitenkin vihdoin ja hipsin nopeasti pihan läpi talliin pakoon marraskuista aamua. Käytävälle astuessani minua tervehti muutama muukin turpakaveri, lähinnä herkkujen toivossa, mutta Muusa ei olisi voinut vähempää läsnäolostani kiinnostua. Inari lupasi raahata tamman autoon, jos itse kantaisin kaikki tavarat sinne keskenäni. Pääsimme lähtemään kerrankin täysin aikataulussa, silti vielä reilusti ennen auringonnousua. Ei ole ihmistä luotu heräämään näin aikaisin.

Kisapaikalle saapuessamme järjestimmekin sitten muille kisaajille kunnon shown. Muusa kompuroi itsensä alas rampilta, säikähti lujaa pamahdusta ja pääsi Inarin käsistä. Kello oli vasta lähempänä aamuyhdeksää ja onneksi paikalla ei ollut vielä koko osallistujakunta apukäsineen. Muusa koikkelehti kuitenkin kaikkien välissä, kunnes jäi jonkun onnekkaan sivustakatsojan käsiin, josta Inari sen sitten haki häntä koipien välissä takaisin. En osannut itse kuin nauraa, onneksi mitään ei käynyt ja muidenkin mielestä tapahtuma oli lähinnä koominen. "Ootko harkinnu yhtään täysjärkisempää ratsua itelles?" Inari naureskeli.

Lämmittelyjen aikana meinasin itkeä onnesta. Muusa otti vähän kierroksia kisapaikalla olemisesta, mikä tarkoittaakin tamman kohdalla vain aktiivista liikettä ja ihan tarpeellista lisäpuhtia. Muutaman kerran paholainen Muusan olkapäällä meinasi voittaa, kun ohikulkevat hevoset olivatkin liian lähellä ja tamma pohti kovasti potkaisevansa vieraan ratsukon taivaan tuuliin. Lisäkommelluksilta onneksi vältyttiin ja radalle mentiin toiveikkaana.

Varsinaisesta radasta suoriuduttiin ihan kunnialla. Voittoa ei kotiin tuotu, mutta Muusa oli elementissään. Uhka, lahjonta ja kiristys toimivat jälleen ja pääsimme kuitenkin sijoittumaan. Kotimatkalle lähtiessämme Inari huomasi, että muut kisaajat odottivat mielenkiinnolla, saisinko tamman lastattua siististi kyytiin. Muusa veti kuitenkin voiton ja asteli keskenään laituria pitkin ja pysäköi itsensä heiniensä ääreen. Muutama taputus vielä tamman lautaselle ja saatoimme lähteä kotiin. 

10. joulukuuta 2022, estevalmennus (omistaja)

Aino ja Muusa olivat kiireenvilkkaa valmistautumassa valmennukseen saapuessani kentälle. Ennen alkuverryttelyjään oli Aino kasannut esteitä ohjeideni mukaisesti, ja kävin äkkiä tarkastamassa, että rata oli kunnossa ja pääsimme aloittamaan. Muusa oli Ainon mukaan lähiaikoina ollut erityisen vilkkaalla tuulella, ja rataa lähdettiin ensimmäisenä suorittamaan ravissa. Hypyt oli pieniä ja tarkoitus oli saada hevonen varsinaisesti hallintaan. Alkuun Muusa ei olisi millään malttanut pitäytyä ravissa ja rikkoi laukalle jokaisen esteen jälkeen. Ainolla oli täysi työ saada Muusa varsinaisesti käyttäytymään. Muutamien toistojen ja välikäyntien jälkeen tamma kuitenkin rauhoittui pikkuhiljaa ja tyytyi kohtaloonsa. Ainon mukaan. Muusa ei tuntunut varsinaisesti haastavalta, kunhan vain oli kaasujalka jumittunut pohjaan.